Keväällä olin Luontoliikunnan edistäjä -koulutuksen lähijaksolla Liesjärvellä ja sinne mennessä olin töistä ja taloushuolista aika kuormittunut. Mietin, että mitenköhän mahdan jaksaa lähijakson. Ohjelmassa oli patikointia, melontaa ja suunnistuksen harjoittelua. Kaikki olivat minulle jo tuttuja asioita ja se hieman helpottikin
olemista.
Olen viime syksystä lähtien kärsinyt oudoista rytmihäiriöistä ja eteisvärinää olen käynyt kaksi kertaa palauttamassa normaaliin rytmiin päivystyksessä. Asia on prosessissa ja tutkimuksia tehdään. Tämä on rasittanut mieltä ja heikentänyt selvästi myös palautumista. Tämän taki olikin yllättävää, että toukokuun lähijaksolla maastossa huomasin öiden palauttavan ja energiatasoni kasvavan. Kelloni ilmoitti aamuisin bodybatteryn olevan melkein täynnä ja sykevaihteluväli näytti tasapainoista. Viikonlopun jälkeen olin fyysisesti aika väsynyt, mutta muuten erittäin energinen. Kävimme vaimoni kanssa äitienpäivävierailulla ja samalla reissulla ostamassa melontaa varten kuivapuvut, koska merellä oli vielä aika kylmää vettä toukokuussa.
Rentoutumassa melontavaelluksella
Elokuun lähijakso olikin melontavaellua. Melonta oli itseleni tuttu lajia, mutta useamman yön vaelluksesta oli ehtinyt kulua jo yli 20 vuotta. Odotinkin retkeä innon ja jännityksen sekaisin tuntein. Olimme vaimoni kanssa käyneet lomalla juuri Ylläksellä ja maastopyöräilleet, meloneet ja patikoineet siellä päiväretkillä. Eteisvärinään annettu lääke näytti toimivan. Lähdin odottavalla ja luottavaisella mielin lähijaksolle. Päijänne osoitti kauneutensa ja ryhmä oli mahtavan mukainen, kuten se oli ollut sitä jo tähänkin asti. Meloimme päivisin ja iltaisin harjoittelimme erilaisia tekniikoita, jotka itselle olivat oman seuran kautta jo tuttuja. Pääsin siis myös ohjaamaan ikäänkuin apuohjaajana ja antamaan vinkkelä pelastuksiin ja erilaisten tekniikoiden harjoitteluun. Monessa kohtaa oli myös itselläni oppimista ja itseni haastamista. Yöt tällä retkellä eivät olleet niin palauttavia kuin edellisellä. Oli kuuma, vatsa juoksutti vessassa tai muuten vaan en saanut unta. Silti kokonaisuus oli palauttava. Vesi elementtinä on rauhoittava, luonnonmukainen kulkuväline yhdisti ihmisen ja luonnon ja ryhmä toi energia
a.
Haikeilla mielin kohti koulutuksen loppua
Tämän koulutus on alkanut viime syyskuussa ja siihen on kuulunut mm. lähijaksoja Vierumäellä sekä pieni vaellus marraskuussa Repovedellä. Olemme kokeneet monenlaisia asioita yhdessä vajaan vuoden aikana ja vaikka ryhmä täydentyi tammikuussa, olemme hitsaantuneet yhteen. Kaikilla on erilainen taustansa luonnon suhteen, mutta kaikkia luonnossa tapahtuva liikunta kiinnostaa ja innostaa.
Kun on edessä viimeinen lähijakso ensi kuussa, niin kieltämättä on haikeat tunnelmat. Toisaalta olen helpottunut, että opiskelurupeama alkaa olla takana, mutta samalla siihen liittyy myös haikeutta. Onneksi olemme sopineet, että tällä porukalla vielä retkeillään ja liikutaan luonnossa myös valmistumisen jälkeenkin.
Jos siis mietit, että miten lähteä luontoon ja kenen kanssa, niin syyskuussa valmistuu tuoreita Luontoliikunnan edistäjiä Vierumäeltä, jotka sinua mielellään auttavat pääsemään eteenpäin. Sijaitsemme kaiken lisäksi eri puolilla Suomea, joten ota rohkeasti yhteyttä!
