MTV Katsomossa on tänä syksynä pyörinyt tosi tv -sarja, jossa kahdeksan kilpailijaa on kilpaillut keskenään siitä, että kuka pystyy olemaan pisimpään erämaassa yksin hyvin niukoin varustein. Viikojen aikana monien taidot ja osaaminen joutuivat koetukselle. Jollain yksinäisyys iski heti parin päivän jälkeen. Joillain terveys asetti lopulta rajan sille, että oli pakko keskeyttää kilpailu.
Yhteistä kaikilla sarjan visuaalisessa toteutuksessa oli se, että kun noutoryhmä oli hakenut kilpailijan, paikka tietenkin entisöitiin sellaiseksi kuin se oli kilpailijan saapuessa paikalle. Tämä kohta jokaisen kilpailijan kohdalla oli erittäin puhutteleva. Vaihe vaiheelta majoite, tulisija, puuteline, varusteet häviävät filmillä, kunnes jäljelle jää vain tyhjä paikka siihen, missä oli ollut kilpailijan leiri. Joka kerta olen itsessäni tunnistanut haikeuden.
”Mitä toivot, että jää kun kuljet pihan poikki ja jäljetkin häviää?”, laulaa Juha Tapio Ohikiitävää laulussaan. Se on ehkä yksi lempilauluistani. Voin melkein nähdä hahmon kävelemässä pihan poikki, sitten hän häviää ja lopulta jäljetkin häviävät. Näin tuossa Alone- sarjassa kuvausteknisesti asia hienosti visuaalisesti näytetään.
Mitä sinä toivot, että jää? Mitä muistoja haluat säilyvän? Entä mitä haluat jäävän sinusta, kun jälkesi tältä pallolta ovat hävinneet, etkä enää kävele elämän pitkospuita?