Luontoliikunnan edistäjä -opiskelussa palautumisen äärellä maastoretkellä ja melontavaelluksella

Kevääl­lä olin Luon­to­lii­kun­nan edis­tä­jä -kou­lu­tuk­sen lähi­jak­sol­la Lies­jär­vel­lä ja sin­ne men­nes­sä olin töis­tä ja talous­huo­lis­ta aika kuor­mit­tu­nut. Mie­tin, että miten­kö­hän mah­dan jak­saa lähi­jak­son. Ohjel­mas­sa oli pati­koin­tia, melon­taa ja suun­nis­tuk­sen har­joit­te­lua. Kaik­ki oli­vat minul­le jo tut­tu­ja asioi­ta ja se hie­man hel­pot­ti­kin olemista.

Olen vii­me syk­sys­tä läh­tien kär­si­nyt oudois­ta ryt­mi­häi­riöis­tä ja eteis­vä­ri­nää olen käy­nyt kak­si ker­taa palaut­ta­mas­sa nor­maa­liin ryt­miin päi­vys­tyk­ses­sä. Asia on pro­ses­sis­sa ja tut­ki­muk­sia teh­dään. Tämä on rasit­ta­nut miel­tä ja hei­ken­tä­nyt sel­väs­ti myös palau­tu­mis­ta. Tämän taki oli­kin yllät­tä­vää, että tou­ko­kuun lähi­jak­sol­la maas­tos­sa huo­ma­sin öiden palaut­ta­van ja ener­gia­ta­so­ni kas­va­van. Kel­lo­ni ilmoit­ti aamui­sin body­bat­te­ryn ole­van mel­kein täyn­nä ja syke­vaih­te­lu­vä­li näyt­ti tasa­pai­nois­ta. Vii­kon­lo­pun jäl­keen olin fyy­si­ses­ti aika väsy­nyt, mut­ta muu­ten erit­täin ener­gi­nen. Kävim­me vai­mo­ni kans­sa äitien­päi­vä­vie­rai­lul­la ja samal­la reis­sul­la osta­mas­sa melon­taa var­ten kui­va­pu­vut, kos­ka merel­lä oli vie­lä aika kyl­mää vet­tä toukokuussa.

Rentoutumassa melontavaelluksella

Elo­kuun lähi­jak­so oli­kin melon­ta­vael­lua. Melon­ta oli itse­le­ni tut­tu lajia, mut­ta useam­man yön vael­luk­ses­ta oli ehti­nyt kulua jo yli 20 vuot­ta. Odo­tin­kin ret­keä innon ja jän­ni­tyk­sen sekai­sin tun­tein. Olim­me vai­mo­ni kans­sa käy­neet lomal­la juu­ri Ylläk­sel­lä ja maas­to­pyö­räil­leet, melo­neet ja pati­koi­neet siel­lä päi­vä­ret­kil­lä. Eteis­vä­ri­nään annet­tu lää­ke näyt­ti toi­mi­van. Läh­din odot­ta­val­la ja luot­ta­vai­sel­la mie­lin lähi­jak­sol­le. Päi­jän­ne osoit­ti kau­neu­ten­sa ja ryh­mä oli mah­ta­van mukai­nen, kuten se oli ollut sitä jo tähän­kin asti. Meloim­me päi­vi­sin ja iltai­sin har­joit­te­lim­me eri­lai­sia tek­nii­koi­ta, jot­ka itsel­le oli­vat oman seu­ran kaut­ta jo tut­tu­ja. Pää­sin siis myös ohjaa­maan ikään­kuin apuoh­jaa­ja­na ja anta­maan vink­ke­lä pelas­tuk­siin ja eri­lais­ten tek­nii­koi­den har­joit­te­luun. Mones­sa koh­taa oli myös itsel­lä­ni oppi­mis­ta ja itse­ni haas­ta­mis­ta. Yöt täl­lä ret­kel­lä eivät olleet niin palaut­ta­via kuin edel­li­sel­lä. Oli kuu­ma, vat­sa juok­sut­ti ves­sas­sa tai muu­ten vaan en saa­nut unta. Sil­ti koko­nai­suus oli palaut­ta­va. Vesi ele­ment­ti­nä on rau­hoit­ta­va, luon­non­mu­kai­nen kul­ku­vä­li­ne yhdis­ti ihmi­sen ja luon­non ja ryh­mä toi ener­giaa.

Haikeilla mielin kohti koulutuksen loppua

Tämän kou­lu­tus on alka­nut vii­me syys­kuus­sa ja sii­hen on kuu­lu­nut mm. lähi­jak­so­ja Vie­ru­mäel­lä sekä pie­ni vael­lus mar­ras­kuus­sa Repo­ve­del­lä. Olem­me koke­neet monen­lai­sia asioi­ta yhdes­sä vajaan vuo­den aika­na ja vaik­ka ryh­mä täy­den­tyi tam­mi­kuus­sa, olem­me hit­saan­tu­neet yhteen. Kai­kil­la on eri­lai­nen taus­tan­sa luon­non suh­teen, mut­ta kaik­kia luon­nos­sa tapah­tu­va lii­kun­ta kiin­nos­taa ja innostaa.

Kun on edes­sä vii­mei­nen lähi­jak­so ensi kuus­sa, niin kiel­tä­mät­tä on hai­keat tun­nel­mat. Toi­saal­ta olen hel­pot­tu­nut, että opis­ke­lu­ru­pea­ma alkaa olla taka­na, mut­ta samal­la sii­hen liit­tyy myös hai­keut­ta. Onnek­si olem­me sopi­neet, että täl­lä poru­kal­la vie­lä ret­keil­lään ja lii­ku­taan luon­nos­sa myös val­mis­tu­mi­sen jälkeenkin.

Jos siis mie­tit, että miten läh­teä luon­toon ja kenen kans­sa, niin syys­kuus­sa val­mis­tuu tuo­rei­ta Luon­to­lii­kun­nan edis­tä­jiä Vie­ru­mäel­tä, jot­ka sinua mie­lel­lään aut­ta­vat pää­se­mään eteen­päin. Sijait­sem­me kai­ken lisäk­si eri puo­lil­la Suo­mea, joten ota roh­keas­ti yhteyttä!